Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Usvaklaanin tarinat

Tänne siis vain Usvaklaanin tarinat!

muutamia sääntöjä tarinoimiseen

- Puhumme "näillä merkeillä" .

- Ajattelemme *näillä merkeillä*.

- Kirjoitamme joko hän - tai minä-muodossa.

- Tarinassasi pitää olla yli sata sanaa, muuten et saa kp:ta. Jos et ole varma kuinka monta sanaa on laita tarinasi sanalaskuriin.

- Max. 2100 sanaa! Yp:t eivät kauheasti pidä siitä jo tarinasi on kilometrin mittainen.

- Ilmoita tarinasi lopussa kuinka monta sanaa tarinassasi on!

- Saat kirjoittaa 4 tarinaa ennen niiden arvioimista!

- Saat autohitata toisen hahmoa, mutta et liian vakavasti luonteen mukaan.

- Puheet ja ajattelut aina eri riville! Näin saamme tarinoista selkeitä.

- Muista realistisuus tarinoissa ei mitään mutantti soturikissoja! Pentu ei voi voittaa soturia!

- Jos haluat jättää jatkoja niin tee se näin: // (esim.) Väärätähti?

- Saat tappaa toisen hahmon luvalla. Npc-hahmoja et saa tappaa ilman lupaa! Jos on pakko tappaa keksi nopeasti joku ramdon katti, mutta ei joukkomurhia!

- Mukavia hetkiä tarinoimiseen ja onnea!

Usvaklaanin tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: BlackFeather

07.11.2017 15:32
Galaxypentu

"Hei, minä olen Kuisketassu. Entä sinä?" hopeanharmaa naaras kysyi arvokkaasti. Pelästyin hieman, sillä en aluksi huomannut naaraan läsnäoloa. Kuisketassu oli näköjään oppilas. Hän katseli minua sinisillä silmillään, jotka näyttivät hyvinkin älykkäiltä. Koitin löytää hänen äänensävystään jonkilaista ilkeyttä tai muuta vihjettä, joka todistaisi tämän pahantahtoisuuden, mutta en löytänyt sellaista, ainakaan vielä tässä vaiheessa.
”Olen Galaxypentu”, mutisin vastauksen hiljaa ja ujosti. Ken tietää, mitä oppilaalla on mielessään. Katselin vain mustia tassujani, jottei minun täytyisi kohdata Kuisketassun katsetta.
”Miksi kysyt? Mihin sinä minun nimeäni tarvitset?” kysyin lopulta Kuisketassulta hämilläni. En tuntenut häntä ennestään, joten päätin pelata varman päälle. Kuisketassu näytti hieman hämmästyneeltä kysymykseeni.
*Eikö muut kissat muka ikinä kysy tällaista? Olenko jotenkin outo?* mietin hädissäni.
”Ajattelin vain tutustua”, Kuisketassu vastasi lähes yhtä arvokkaasti, kuin saapuessaankin.
”Selvä, ymmärrän...” Tuijotin vain kynsiäni. Halusin pois tästä tilanteesta, sillä se tuntui jotenkin ahdistavalta ja nololta minulle. Vilkaisin puoliksi syötyä sammakkoani. En aikonut syödä sitä loppuun, se tuntui liian inhottavalta.
”Haluatko loput?” kysyin Kuisketassulta ja työnsin sammakkoa eteenpäin kuonollani. Se tuntui limaiselta.

//Tönkkö tylsä ja lyhyt... 164 sanaa. Kuiske?

Vastaus:

Hyvä tarina, vaikka joksenki lyhyt. Kuvailua vaan rohkeasti lisää! Huomasin kaksi virhettä: Jonkilaista - Jonkinlaista. Ja kun vertaillaan ja päälauseen ja sivulauseen väliintulee 'kuin' sana sen eteen ei tule pilkkua. Muista tämä jatkossa :)
4 kp:ta!

Nimi: Lumme

03.11.2017 16:03
Kuisketassu

Kuisketassu asteli ulos oppilaidenpesäsätä, ja huomasi jonkun pennun tuoresaaliskasalla. Pentu oli juuri ottanut kasasta sammakon. Miksi hän on yksin? Eikö hänellä ole ystäviä tai pentuetovereita? Kuisketassu ihmetteli ja kallisti päätään hämmentyneenä. Hänen siskonsa Pehmotassu ja Ruostetassu olivat ties missä, joten Kuisketassu oli yksin. Taidanpa mennä puhumaan tuolle penulle! naaras päätti. Hän hiipi lähes äänettömästi kohti pentua. Pentu oli kolli. Pentu oli pienikokoinen. Musta. Hän vaikutti masentuneelta. Miksi? Eihän leirissä ollut mitään pelättävää! Ainakaan minun mielestäni... Kuisketassu ajatteli ja heilutti pikkuista häntäänsä. Hän oli aikonut säikäyttää pennun, mutta pentu vaikutti jo pelästyneeltä, joten Kuisketassu nousi kyyrystä ja tassutti pennun luo pää ylväästi pystyssä. Pentu närppi sammakkoa ja oli niin surullisen näköinen, että Kuisketassu melkein murtui surusta. Miten hän on niin surullinen? Pikkupentu ei ollut vielä huomannut Kuisketassua ja naaras pysähtyi hetkeksi katselemaan pennun syömistä. Kuisketassun sydäntä puristi suru, kun hän näki pennun olevan niin surullinen. Suru tuntui siltä, kuin kynnet puristaisivat häntä, eivätkä hellitä yhtään. Murhe kasvoi kokoajan, kun Kuisketassu katsoi pikkuista pentua. Hän tunsi jo murheen ja säälin valtaamaan hänet kokonaan. Pian Kuisketassu tunsi olevansa niin täynnä sääliä ja murhetta, että ei pystyisi liikkumaan. Hän jähmettyi paikalleen ja vaati kovia ponnistuksia päästä liikkumaan. Hän nosti päänsä taas pystyyn ylväästi, vaikka se vaatikin palhon ponnistuksia. Hän nosti myös häntänsä pystyyn ja yritti näyttää mahdollisimman ylväältä ja arvokkaalta, vaikka ei hänestä tuntunut yhtään arvokkaalta. Hän tassutti pennun luo ja istahti alas.
"Hei, minä olen Kuisketassu. Entä sinä?" hän kysyi mahdollisimman arvokkaalla äänellä. Hänestä tuntui kuitenkin, että suru ja sääli kuuluivat hänen äänestään ja tunsi luhistuvansa maanalle. Hän kuitenkin pakotti päänsä pysymään pystyssä, ja jäi odottamaan pikkuisenpennun vastausta.

//266 sanaa. Galaxy? Sorry pätkä... Mut siis Galaxypentu?

Vastaus:

Ihan hyvä tarina :) Olisin toivonut enemmän kuvailua ja pituutta. Kirjoutusvirheitä löytyi muutama esimerkiksi: naaras - Naaras, kun sana aloittaa uuden lauseen lopetusmerkin jälkeen tulee isokirjain. (Kuten varmaan tiedätkin.) Kun tuli joissain kohtaa 'ja' sana olit laittanut sen eteen pilkun, vaikka kieliopillisesti siihen ei tule pilkkua, koska puhuit samassa persoonassa, mutta jos 'ja' sanan jälkeen oleva lause on eri persoonassa vasta silloin tulee pilkku. Nuo kysymykset olisivat olleet voineet olla ajatuksia, mutta on sinun pää tettävissä onko ne vai ei.
5 kp:ta!

Nimi: BlackFeather

01.11.2017 17:04
Galaxypentu

Kävelin varovasti pientä pentutarhaa ympäri. Olin juuri oppinut kävelemään huterasti. Emoni opetti sen minulle. Näin hänen katselevan minua lempeästi hymyillen. Vastasin hymyyn kainosti. Hän oli lumivalkoinen, ja hänellä oli kauniit, syvänsiniset silmät, jotka suorastaan hehkuivat elämän iloa. Isäni käveli pentutarhan suuaukolle hymyillen. Hän oli tummankirjava, mutta pääasiassa musta. Hänen silmänsä olivat vaaleanharmaat ja uhkaavat, mutta hänen hymynsä kertoi totuuden. He olivat ylpeitä minusta. Kaaduin kömpelösti rähmälleni, ja kun nousin, näin vanhempieni nukkuvan maassa liikkumatta. Kaikki oli vain hämärtynyt ja muuttunut inhottavan epäselväksi. Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt. Kävelin hieman lähemmäs, ja en enää huomannut heidän ihanan rauhoittavaa tuoksuaan. Puskin emoni päätä hennosti, mutta hän ei herännyt millään.
”Emo! Herää!” sanoin hänelle pelon ja ikävän sekoittamana. Oli tullut yö vain sekunneissa. Kuulin kauheimman äänen ikinä... Kuolemanhiljaisuus. Kävelin isäni luokse kauhuissani. Koitin herättää myös häntä, mutta turhaan.
”Mihin menitte? Tarvitsen teitä...” Käperryin isäni liikkumattoman ruumiin läheisyyteen. Kyyneleet tiivistyivät silmäkulmissani, mutta koitin pidätellä niitä. Tuntui, kuin jokin sisälläni olisi vain hävinnyt. Annoin periksi. Annoin kyyneleen vieriä kuonolleni. Siitä se tippui kylmään ja lohduttomaan maahan.
”Isä... Älkää lähtekö! En voi...”

Heräsin lämpimään ja maidon tuoksuiseen pentutarhaan. Karvani olivat pystyssä, tärisin hirvittävästi ja kylmä hiki valui karvojeni alla, mutta en enää muistanut, miksi. Nousin ylös ja katselin ympärilleni. Näin Kettuloikan pentuineen pesän toisella puolella. Oli näemmä auringonhuippu, sillä kattorisujen välistä suorastaan pursusi valoa ja se muodosti kauniita täpliä maahan. Nousin hitaasti pystyyn ja lähdin tuoresaaliskasalle. Valkkasin sieltä itselleni pienen sammakon, jonka söin puoliväkisin. En nimittäin tykkää tästä klaanimme herkusta. Se on niin limainen, että alkaa melkein oksettaa. En silti välitä. Olen vaiti, ja noudatan klaanin tapoja. Ilma oli hyvin kylmä, sillä lehtikirjo alkoi jo hieman väistyä lumikuun tieltä; melkein kaikki lehdet olivat jo tippuneet ja jättäneet jälkeensä paljaita runkoja. Minusta se oli outoa – eikö niiden pitäisi juuri kasvattaa lämmikettä ympärilleen? Kävin makuulleni kylmään maahan ja painoin kuonon tassuilleni. Siristin silmiäni niin että näin vain utuisesti leirin tohinan. Olin taas yksin. Niin kuin aina.

//Joku? 318 sanaa

Vastaus:

Hyvä ensimmäiseksi tarinaksi! ^^ Olisin toivonut tietysti enemmän kuvailua ja myös pituutta, mutta hyvä :')
5 kp:ta!

Nimi: Lumme

13.10.2017 18:23
Kuisketassu, Usvaklaani

//Unohdin laittaa

Vastaus:

Hyvä, kun muistit laittaa tämän, mutta tuota klaani ei tarvitsisi välttämättä laittaa :3

Nimi: Lumme

12.10.2017 18:37
Meistä tulee huomenna oppilaita!" Kuiskepentu hihkui.
"Niin tulee, mutta voisitteko olla nyt hiljaa, että muut voivat nukkua?" Routakynsi kysyi.
Kuiskepennun siskot Ruostepentu ja Pehmopentu nyökkäsivät, joten myös Kuiskepentu nyökkäsi, vaikka häntä ärsytti se, että hän ei saisi ilota siitä, että heistä tulisi oppilaita. Naaras kuitenkin kävi maakuulle emonsa ja siskojensa viereen.

Kuiskepentu heräsi varhain aamulla ja herätti siskonsa.
"Nouskaa ylös!" Kuiskepentu kuiskasi.
"Miksi? Minua väsyttää vielä!" Ruostepentu mumisi.
"Niin minuakin!" Pehmopentu lisäsi.
"Hys nyt, että muut eivät herää!" Kuiskepentu sihisi.
"Mihin te olette menossa?" Routakynsi oli herännyt ja kysyi "On vielä varhaista. Teidän kannattaisi nukkua, jotta ette ole väsyneitä nimitysmenoissa."
"Mutta minä pelkään, että nukun liian pitkään, ja nukun vielä, kun on nimitysmenojen aikaan!" Kuiskepentu vastasi.
"Älä pelkää, kyllä minä sinut herätän", Routakynsi rauhoitteli.
Kuiskepentu nyökkäsi ja kävi makuulle siskojensa viereen.

"Minä olen jo tarpeeksi puhdas!" Kuiskepentu vastusteli ja kiemurteli pois emonsa otteesta. Routakynsi vetäytyi kauemmas ja katseli pentujaan: "Te olette täydellisiä!" Hän huokaisi.
"Hyvä, en kestäisi, jos minut pitäisi nuolla vielä kerran!" Ruostepentu nurisi.
Kuiskepentu kääntyi katsomaan kahta muuta kuningatarta: "Tuletteko katsomaan nimitysmenoja?" hän kysyi.
"Tottakai!" Sinisulka vastasi ja kampesi itsensä ylös makuusijaltaan.
"Te ette nuku ensi yönä enää pentutarhassa!" Oravapentu naukui ja katsoi Kuiskepentua silmät pyöreinä.
"Emme niin", Pehmopentu vastasi ja kosketti nenällään pennun päälakea.
"Eikö teillä tule ikävä emon vieressä nukkumista?" Kyypentu kysyi.
"Ei! On mahtavaa päästä oppilaidenpesään nukkumaan, jossa Routakynsi ei käske olla hiljaa ja mennä nukkumaan!" Ruostepentu huudahti.
"Vai niin", Savipentu maukaisi.

"Saapukoon jokainen, suossa rämpivä ja usvassa kävelevä tänne suurtammen alle, klaanikokoukseen!" aukiolta kajahti ulvaisu.
"Meidän pitää mennä!" Kuiskepentu kiljui.
"Tulkaa!" heidän isänsä Lommonenä kutsui ulkoa ja Kuiskepentu, Ruostepentu ja Pehmopentu tassuttivat hänen luokseen Routakynsi perässään.

"Kuiskepentu, Ruostepentu ja Pehmopentu ovat saavuttaneet kuuden kuun iän ja he ovat valmiita soturioppilaan koulutukseen", Tammitähti naukui "Ruostepentu, tule tänne eteen", Tammitähti kutsui, ja Ruostepentu tassutti aukiolle innosta väristen.
"Tästä päivästä alkaen aina siihen päivään asti, jona hän on ansainnut soturinimensä kutsuttakoon tätä oppilasta Ruostetassuksi!" Tammitähti kuulutti "Lumikkoaskel, olet valmis saamaan oppilaan ja olet osittautunut olevasi voimakas ja rohkea soturi ja toivon, että siirrrät nämä ominaisuudet Ruostetassulle." Lumikkoaskel astui eteen ja Ruostetassu kipitti hänen luokseen ja he koskeettivat neniä.
"Pehmopentu, tule eteen", Tammitähti kutsui, ja Pehmopentu hiipi varovaisesti eteen.
"Tästä päivästä alkaen aina siihen päivään asti, jona hän on ansainnut soturinimensä kutsuttakoon tätä oppilasta Pehmotassuksi!" Tammitähti jatkoi "Kirsikkapuna, olet valmis saamaan oppilaan ja olet osittautunut olevasi uskollinen ja voimakas soturi ja toivon, että siirrrät nämä ominaisuudet Pehmotassulle." Kirsikkapuna astui eteen silmät säihkyen, kun Pehmotassu asteli hänen luokseen ja kumartui koskettamaan Pehmotassun kanssa.
"Kuiskepentu, tule eteen", Tammitähti kutsui häntä "Tästä päivästä lähtien aina siihen päivään asti, jona hän on ansainnut soturinimensä kutsuttakoon tätä oppilasta Kuisketassuksi!" Tammitähti julisti "Minä rupean mestariksesi", hän jatkoi ja hyppäsi alas suurtammesta ja odotti, että hämmentynyt Kuisketassu tulisi hänen luokseen. Kuisketassu asteli varovaisesti päällikön eteen ja kosketti hänen kanssaan neniä.
"Ruostetassu, Pehmotassu, Kuisketassu!" klaani hurrasi uusille oppilaille.
Kun hurraus oli laantunut Tammitähti maukui: "Aloitamme koulutuksesi huomenna. Nyt voit mennä tutustumaan uusiin pesätovereihisi."
Kuisketassu nyökkäsi ja kiiruhti kohti oppilaidenpesää, jonka edessä hänen siskonsa jo olivay muiden oppilaiden kanssa.
"Me näytämme teille makuusijat", Kirjotassu naukui ja tassutti kohti suuaukkoa.
Liskotassu käveli Kuisketassun vieressä.
"Tässä on teidän makuusijanne", Samakkotassu julisti.
*Kunpa jokainen päivä olisi näin mukava!* Kuisketassu ajatteli pöyhiessään sammaliaan.

//Sanoja 556

Vastaus:

Ihana tarina! <3
Aivan mukava lukea nimitysmenoja ja varsinkin Kuisketassun näkökulmasta! Oi, myös tarina oli melkein virheetön, muutamaa huolimattomuusvirhettä lukuun ottamatta :3 Tarinasi oli myös mukavan pituinen, mutta sitä pituutta voisi saada lisää kuvailulla, esimerkiksi: '"Meistä tulee huomenna oppilaita!" Kuiskepentu hihkui.' Siihen voisi kuvailla: "Meistä tulee huomenna oppilaita!" Kuiskepentu hihkui riemuissaan pieni häntä viuhtoen ilmassa.' Myös tuossa, kun Tammitähti kutsui klaanin koolle kutsuhuudolla, laitoit kappalejaon ja kirjoitit siitä miten Kuiskepentu tassutteli suurtammen luoke, siihen ei olisi mielestäni tarvinnut kappalejakoa, mutta tapansa kullakin :3
12 kp:ta!

©2017 Huomisen sanat - suntuubi.com